Tämänkertainen haastateltava, Marianna, on pitkän linjan hifi-harrastaja Suomen Turusta. Syy vierailulle löytyy tilavan kerrostalohuoneiston yhdeltä väliseinältä, missä komeilee PMC & Accuphase -huippulaitteisto. Matka tähän pisteeseen on ollut pitkä, eikä takapakeiltakaan ole vältytty, mutta se on ollut myös omalla tavallaan johdonmukainen.
Kuten aina, näiden tarinoiden pohjustaminen on hyvä aloittaa kertaamalla haastateltavan harrastushistoriaa, ensi kosketuksesta musiikin kuunteluun ja varsinaisen harrastuksen syttymiseen.
PIONEERISTA AUDIOVECTORIIN
Kuten niin usein, sinullakin kaikki alkoi ilmeisesti musiikin kuuntelusta jo kauan ennen kuin tekniikka tuli kuvaan mukaan?
– Kyllä. Asuin lapsena isovanhemmilla. Heillä oli Maestro-merkkinen putkiradio, josta kuuntelin Radio Luxemburgia, Merirosvoradiota ja kaikkea muuta musiikkia, mitä sieltä ikinä löysin. Lopulta sain vuonna 61, 11-vuotiaana äidiltäni kinuttua Dual-merkkisen muovisen monosoittimen, jolloin en enää ollut riippuvainen radion tarjonnasta. Ääntä siltä kyllä lähti, mutta kun muutama vuosi myöhemmin alkoi maahan tulla stereolaitteita, hankin kesätienesteillä Philipsin stereot, sellaisen paketin, missä oli yhdistetty levysoitin ja vahvistin, sekä kiinteällä johdolla kaksi pientä kaiutinta kyljessä. Tuolloin elettiin 1960-luvun puoliväliä.
Ja minkälainen oli ensimmäinen oma hifi-laitteistosi?
– Se oli kokonaan Pioneerin laitteista koottu laitteisto pähkinäpuurunkoisella viritinvahvistimella, jonka kumppaniksi hankin vielä Pioneer PL-10 -levysoittimen ja Pioneerin kaiuttimet. Viritinvahvistin vaihtui kuitenkin varsin pian tehokkaampaan Pioneerin SX737-viritinvahvistimeen, olisiko tehoja ollut jo mittavat 2 x 35 W 8 ohmiin … Uudeksi levysoittimeksi ostin Pioneerin puoliautomaattiseen suoravetosoittimen PL-250. Se oli siihen aikaan jo aika laadukas kokoonpano, jolla pärjäsinkin pitkään aina 1990-luvun alkuun asti.
Milloin ja miten sanoisit että varsinainen harrastaminen, niin kuin se nykyään ymmärretään, alkoi?
– Sisimmässäni olen ollut harrastaja lähes koko ikäni. Jo lapsena rakastuin musiikkiin ja musiikkia välittäviin laitteisiin. 1970- ja 80-luvuilla luin aktiivisesti amerikkalaista Stereo Review -lehteä, samoin Hifi News & Recordsia, jota seuraan edelleen säännöllisesti, kuten tietysti myös Hifimaailmaa. Hifi & Musik -lehti ikävä kyllä meni konkkaan. Mutta jos nykyisen kaltaiselle, intohimoiselle harrastamiselle hakisi jonkinlaista alkupistettä, olisi se varmaan vuosi 1992, kun hommasin Turun Konemyynnistä Pioneerin erillislaitteet, oli 2 x 100 wattinen A616 integroitu vahvistin,F676-viritin ja PD-S701-cd-soitin, joka soitin toimii edelleen erinomaisesti ystäväni kotona.
Kaiuttimina oli Polk Audion koivupuukoteloiset, alaspäin levenevät 3-tiekaiuttimet, joiden mallinimeä en nyt muista, mutta niitä oli 4 kappaletta, yhdet edessä, toiset takana. Levysoittimena jatkoi sama vanha Pioneerin PL-250. Tämä systeemi seurasi pitkään mukana mihin elämä ja levyt ikinä veivät, Tampereelta, Valkeakoskelta Marianhaminaan ja niin edelleen, kunnes jäin eläkkeelle 2012 ja palasin juurilleni Turkuun.
Sitten olikin aikaa keskittyä laitteiston todelliseen ylösparannukseen? Vai kuinka?
– Niin voi sanoa. Siinä vaiheessa suuruudenhulluus alkoi iskeä. Hifi Studio järjesti esittelytilaisuuden Hamburger Börsissä muistaakseni vuonna 2015. Sieltä lähti mukaan Denonin silloin paras cd-soitin ja integroitu vahvistin, levysoittimeksi valikoitui Technics 1200G. Kaiuttimina oli edelleen Polk Audiot, mutta jo vuoden kuluttua, vuonna 2016 myin Polkit ja ostin Audiovectorin R6-kaiuttimet ja melkein heti perään R8 Arretet, toiset eteen ja toiset taakse, kuten Polkitkin. Denonin integroitu oli jo tuolloin vaihtunut Arcamin A49:iin. Vuosi taisi olla 2018.
Puhutaan kymmpitonnien kaiuttimista. Aikamoinen satsaus … ?
– Kyllä, eikä se jäänyt siihen.Denonin systeemin soundi oli mielestäni nimittäin jostakin syystä hirveän metallinen, joten järjestelmä koki perusteellisen muodonmuutoksen. Etuvahvistimeksi hankin McIntoshin C52:en, ja päätevahvistimeksi Brystonin 4b3 stereo-päätteen. Kun kaiutinpareja oli kaksi, piti molemmilla olla oma pääte, eli Brystonitkin tulivat siis parina. Asuin tuohon aikaan todella isossa rivitaloasunnossa, joten etu- ja takakaiuttimille oli kyllä tilaa. Levysoitin oli edelleen Technics 1200G, mutta cd-soitin vaihtui McIntoshin MCD 301:een ja viritin niinikään McIntoshin MR78:iin. Tämä kaikki tapahtui juuri ennen koronaa. Rehellisesti sanottuna tuolloin tuli kyllä mietittyä, olinko haukannut hieman liian ison palan yhdellä kertaa.
Kuka väittää ettei kerrostaloasunnossa vo harrastaa highendiä…
UUSI ALKU: PMC JA ACCUPHASE
Olitko? Mitä sitten tapahtui?
– Sitten elämä puuttui peliin jajouduin muuttamaan pienempään asuntoon. Oli pakko tyytyä vähän vaatimattomampiin laitteisiin. Kun mietin, mitä teen kaikille jo hankkimilleni laitteilleni, löysin sattumalta MR Hifin, joka myi myös käytettyjä arvolaitteita. Koko paketti meni Mikolle myyntiin, jonka hän hoiti hienosti, mutta kun jotain täytyi kuitenkin olla, että pääsisi kuuntelemaan musiikkia, hankin MR Hifiltä PMC:n mainiot Twenty 26i -kaiuttimet, joille kaveriksi tuli ensin toistamiseen Arcamin 180 wattinen A49 integroitu vahvistin ja Lyngdorfin C-2 cd-soitin. Levysoittimena toimi edelleen tuo Technicsin 1200G ja virittimenä nyt jo museoikään ehtinyt Pioneerin F-676.
Ja siitä lähtien olet pitäytynyt PMC:n kaiuttimissa?
– Ehdottomasti kyllä. PMC Twenty 26i oli kymppitonnin kaiutin, mutta PMC:n äänifilosofia tuli esiin hyvin jo siinä. Sitten Mikon ehdotuksesta päädyin vaihtamaan Twentyt PMC MBSE MkII -monitoreihin. Lopulta, ei niin kauan sitten, kotiin saapuivat PMC:n lippulaiva-Fenestriat, 80 000 euroa maksavat 3-tiet PMC:n kuuluisalla 75 mm:n tekstiilidomella suljetussa kammiossa, ja joiden toistoalue ulottuu23 hertsistä 25 kilohertsiin. Eli, kyllä, voi sanoa, että PMC on minun kaiutinmerkkini.
Jos vertaat PMC-kaiuttimiasi Audiovectoreihin, mitä sanoisit?
– Ensimmäinen kosketukseni PMC:n kaiuttimiin syntyi, kun luin Hifimaailma-lehdestä arvion PMC Twenty 25:sista, muistan vielä otsikonkin, ”Rokin räimettä” se oli, ja siinä juttu osui kyllä nappiin. Audiovectoreiden äänimaailma on hieno, mutta kaikissa kaiuttimissa on mielestäni jokin toiston alue, joka nousee muiden edelle, toisin sanoen on jokin musiikin genre, jossa ne soivat parhaiten. Audiovectorit olivat minusta enemmän erinomaisia yleiskaiuttimia, parhaimmillaan akustisessa musiikissa, mutta PMC:n äänimaailma ja toisto-ominaisuudet puolestaan sopivat taas paremmin raskaalle, sähköiselle musiikille, eli juuri sille musiikille, jota itse aktiivisesti kuuntelen. Olen alkanut miettiä, vaikuttaako kaiuttimen herkkyys tähän jotenkin? Ainakin olen huomannut että pidän enemmän yhdistelmistä, missä epäherkempiä kaiuttimia ajetaan tehokkaalla vahvistimella kuin päinvastoin.
Entä erot PMC-kaiuttimien välillä?
– Sanoisin että muitakin eroja on, mutta suurin muutos koskee bassotoistoa. PMC MBSE MkII:n 12 tuuman bassoääninen toi ilman muuta enemmän bassoa kuin mitä PMC Twenty 26i tarjosi, ja muutenkin soi kokonaisvaltaisemmin. Fenestriatsen sijaan ikään kuin vievät kaiken vielä pitemmälle ja avaavat tällaiseen tavalliseen kerrostalohuoneistoonkin parhaimmillaan konserttisalimaisen äänimaailman.
Miten sitten Accuphase tuli kuvaan mukaan?
– Ensi tutustuminen Accuphaseen tapahtui Mr Hifin messuosastolla Helsingin hifi-messuilla, olisiko ollut 2022, joilla kaiuttimia ajoi Accupahsen vahvistin, jonka tyyppiä en enää muista. Rakastuin kuitenkin välittömästi sen olemukseen, vanhan liiton hifisti kun olen, jolle laadun ja toiston ohella tärkeitä ovat myös esteettiset näkökohdat ja ajattomuus. Tästä seurauksena sitten oli, että vähän myöhemmin Arcam sai antaa tilaa, ensin Accuphasen E-4000 integroidulle, joka noin vuotta myöhemmin vaihtui tähän nykyiseen, vähän tehokkaampaan E-5000:een. Ja yhteensopivuuden nimissä räkkiini ilmestyivät sitten vielä Accuphasen cd-soitin DP-770 ja viritin T-1200. Tilatessani Fenestriat mietin hetken riittäisikö E-5000 ajamaan niin kookkaita kaiuttimia, ja pitäisikö se ehkä vaihtaa Musical Fidelityn Nuvista 800.2 integroituun, mutta luettuani arvoita siitä eri lehdistä, päättelin, että se minkä tehossa saisin lisää, saattaisin äänen sävykkyydessä menettää. Ja paremmin kuin hyvin on Accuphasen teho riittänyt.
Entä muu laitteisto?
– Technicsin levarin korvasin jokin aika sitten Pro-Jectin malliston kärkipään soittimella, Signature 10:llä, johon hankin Soundsmith Susurro Mk2 Gold mi-äänirasian. Phono-esivahvistimena on Moonriverin hybridi 505. Kuulokevahvistin on McIntoshin MHA100 ja kuulokkeet Mezen Elitet. Virtakaapelit ja jakoblokki tulevat IsoTekilta, välikaapelit Chordilta ja kaiutinkaapelit Cardasilta. Eikä unohtaa sovi laiteräkkiäkään, Mr Hifiltä hankkimaani, italialaista käsityötä ja designea ajattomasti edustavaa Bassocontinuo Classic Line -laitetelinettä. Siihen Accuphaset istuvat tavalla, joka muodostaa harmonisen kauniin kokonaisuuden.
Ja miten tämä kokonaisuus mielestäsi nyt soi? Mitkä ovat sen vahvat puolet? Parantamisen varaa, jos mitään?
– Lyhyesti sanottuna minulla on nyt tunne, että olen vihdoin löytänyt sen järjestelmäkokonaisuuden, jota olen vuosien varrella lukuisten laitevaihtamisien myötä etsinyt. Vaikeata on enää keksiä parantamisen aiheita.
AKTIIVISTA MUSIIKIN KUUNTELUA
Sinulla on nyt avara kuuntelutila, missä toinen sivuseinä puuttuu, ja missä etuseinän ja takaseinän takana on huone. Mitä mieltä olet akustiikasta?
– Olen elämäni varrella asunut monissa paikoissa, mutta aina joutuessani muuttamaan, ensisijaisena kriteerinä on ollut löytää tila, johon akustiikka huomioiden pystyy luomaan hyvin toimivan stereojärjestelmän. Tämä nykyinen tila on hieman kiilamainen, epäsymmetrinen, ja toinen kaiuttimista on aika lähellä ikkunaseinää, jota olen yrittänyt vähän käsitellä, samoin etu– ja takaseinää muutamalla akustiikkalevyllä. Matkaa kaiuttimien etulevystä takana olevaan seinään on noin metri. MR Hifin pojat kävivät kokoamassa Fenestriat ja fiksasivat paikan. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen.
Laitekokonaisuudesta huolimatta kodinomainen tunnelma on säilynyt hyvin
–Mitä musiikkia kuuntelet?
– Raskas, sähköinen bluesrock ja blues on genre, jota kuunnellessa usein hurmoksellinen transsitila on lähellä. Sydäntä lähellä noin yleisesti on myös kaikenlainen rock-musiikki ja country, mutta olen huomannut, että laadukkaiden laitteiden myötä musiikkimakuni on laajentunut aivan uusiin sfääreihin, kuten esimerkiksi lattareihin. Olenpa viime aikoina unohtunut jopa radiosta kuuntelemaan klassillisen musiikin live-konsertteja. Cd-levyjä on noin 1500 ja lp-levyjä noin 200. Kaikkea musiikkia arvostan siinä määrin, etten koskaan käytä sitä taustamusiikkina. Eli, jos kytken laitteet päälle, aion todella uppoutua siihen, mitä kuuntelen. Helposti siinä saattaa mennä kolmekin tuntia yhteen menoon!
Kuuntelet musiikkia aika pienellä voimakkuudella. Onko tässä takana jotain muutakin kuin huoli naapureista?
– Totta on tietysti, jos ottaisin kaikki irti laitteistani, en asuisi täällä enää kauan. Mutta mielestäni koko nykyinen käsite ”musiikin kuuntelu” on vinksahtanut näiden volyymien osalta. Live-konserteissa ei enää kuule omaa ääntään, ja usein musiikki puuroutuu yleiseksi kakofoniaksi. Ja kotikuuntelussakin pitäisi nupit vääntää kaakkoon. Miksi ihmeessä. Mitä laadukkaammat laitteet, sitä nautittavampaa kaikki musiikki on jo pienilläkin voimakkuuksilla.
Miten yhteistyö MR Hifin asiakkaana on sujunut kaikkina näinä vuosina?
– Yhteistyö toiminut vallan erinomaisesti. Mikko on aina selvästi kertonut, mitä ja milloin toimitetaan, samoin tarkat hintatiedot, ja puheet ovat pitäneet aina paikkansa. Laitteet ovat olleet asennettuina ja kuunteluvalmiina kotona joka kerta luvatun aikataulun mukaisesti, joskus jopa aikaisemmin.
Lopuksi, miltä tämä pitkä matkasi hifin parissa näyttäytyy tässä elämänvaiheessa?
– En osaa eritellä asiaa sen paremmin kuin että näissä laitteissa on minulle aina ollut jotain taianomaista mystiikkaa. Rinnastan ne suorainaisiksi taideteoksiksi, insinööritaidon riemuvoitoiksi, joiden luomiseen on tarvittu intohimoa siinä missä musiikinkin tekemiseen. En osaa katsella elämääni taaksepäin ilman tätä harrastusta, se on aina ollut niin oleellinen osa sitä ja on edelleen. Mutta ikää alkaa jo olla, ja kuten totesin, minusta tuntuu, että olen päässyt määränpäähän järjestelmäni osalta.
MR Hifin asiakkaat esittäytyvät, osa 5
ASIAKASVIERAILU, TURKU
TEHOA JA NÄYTTÄVYYTTÄ
Tämänkertainen haastateltava, Marianna, on pitkän linjan hifi-harrastaja Suomen Turusta. Syy vierailulle löytyy tilavan kerrostalohuoneiston yhdeltä väliseinältä, missä komeilee PMC & Accuphase -huippulaitteisto. Matka tähän pisteeseen on ollut pitkä, eikä takapakeiltakaan ole vältytty, mutta se on ollut myös omalla tavallaan johdonmukainen.
Kuten aina, näiden tarinoiden pohjustaminen on hyvä aloittaa kertaamalla haastateltavan harrastushistoriaa, ensi kosketuksesta musiikin kuunteluun ja varsinaisen harrastuksen syttymiseen.
PIONEERISTA AUDIOVECTORIIN
Kuten niin usein, sinullakin kaikki alkoi ilmeisesti musiikin kuuntelusta jo kauan ennen kuin tekniikka tuli kuvaan mukaan?
– Kyllä. Asuin lapsena isovanhemmilla. Heillä oli Maestro-merkkinen putkiradio, josta kuuntelin Radio Luxemburgia, Merirosvoradiota ja kaikkea muuta musiikkia, mitä sieltä ikinä löysin. Lopulta sain vuonna 61, 11-vuotiaana äidiltäni kinuttua Dual-merkkisen muovisen monosoittimen, jolloin en enää ollut riippuvainen radion tarjonnasta. Ääntä siltä kyllä lähti, mutta kun muutama vuosi myöhemmin alkoi maahan tulla stereolaitteita, hankin kesätienesteillä Philipsin stereot, sellaisen paketin, missä oli yhdistetty levysoitin ja vahvistin, sekä kiinteällä johdolla kaksi pientä kaiutinta kyljessä. Tuolloin elettiin 1960-luvun puoliväliä.
Ja minkälainen oli ensimmäinen oma hifi-laitteistosi?
– Se oli kokonaan Pioneerin laitteista koottu laitteisto pähkinäpuurunkoisella viritinvahvistimella, jonka kumppaniksi hankin vielä Pioneer PL-10 -levysoittimen ja Pioneerin kaiuttimet. Viritinvahvistin vaihtui kuitenkin varsin pian tehokkaampaan Pioneerin SX737-viritinvahvistimeen, olisiko tehoja ollut jo mittavat 2 x 35 W 8 ohmiin … Uudeksi levysoittimeksi ostin Pioneerin puoliautomaattiseen suoravetosoittimen PL-250. Se oli siihen aikaan jo aika laadukas kokoonpano, jolla pärjäsinkin pitkään aina 1990-luvun alkuun asti.
Milloin ja miten sanoisit että varsinainen harrastaminen, niin kuin se nykyään ymmärretään, alkoi?
– Sisimmässäni olen ollut harrastaja lähes koko ikäni. Jo lapsena rakastuin musiikkiin ja musiikkia välittäviin laitteisiin. 1970- ja 80-luvuilla luin aktiivisesti amerikkalaista Stereo Review -lehteä, samoin Hifi News & Recordsia, jota seuraan edelleen säännöllisesti, kuten tietysti myös Hifimaailmaa. Hifi & Musik -lehti ikävä kyllä meni konkkaan. Mutta jos nykyisen kaltaiselle, intohimoiselle harrastamiselle hakisi jonkinlaista alkupistettä, olisi se varmaan vuosi 1992, kun hommasin Turun Konemyynnistä Pioneerin erillislaitteet, oli 2 x 100 wattinen A616 integroitu vahvistin, F676-viritin ja PD-S701-cd-soitin, joka soitin toimii edelleen erinomaisesti ystäväni kotona.
Kaiuttimina oli Polk Audion koivupuukoteloiset, alaspäin levenevät 3-tiekaiuttimet, joiden mallinimeä en nyt muista, mutta niitä oli 4 kappaletta, yhdet edessä, toiset takana. Levysoittimena jatkoi sama vanha Pioneerin PL-250. Tämä systeemi seurasi pitkään mukana mihin elämä ja levyt ikinä veivät, Tampereelta, Valkeakoskelta Marianhaminaan ja niin edelleen, kunnes jäin eläkkeelle 2012 ja palasin juurilleni Turkuun.
Sitten olikin aikaa keskittyä laitteiston todelliseen ylösparannukseen? Vai kuinka?
– Niin voi sanoa. Siinä vaiheessa suuruudenhulluus alkoi iskeä. Hifi Studio järjesti esittelytilaisuuden Hamburger Börsissä muistaakseni vuonna 2015. Sieltä lähti mukaan Denonin silloin paras cd-soitin ja integroitu vahvistin, levysoittimeksi valikoitui Technics 1200G. Kaiuttimina oli edelleen Polk Audiot, mutta jo vuoden kuluttua, vuonna 2016 myin Polkit ja ostin Audiovectorin R6-kaiuttimet ja melkein heti perään R8 Arretet, toiset eteen ja toiset taakse, kuten Polkitkin. Denonin integroitu oli jo tuolloin vaihtunut Arcamin A49:iin. Vuosi taisi olla 2018.
Puhutaan kymmpitonnien kaiuttimista. Aikamoinen satsaus … ?
– Kyllä, eikä se jäänyt siihen. Denonin systeemin soundi oli mielestäni nimittäin jostakin syystä hirveän metallinen, joten järjestelmä koki perusteellisen muodonmuutoksen. Etuvahvistimeksi hankin McIntoshin C52:en, ja päätevahvistimeksi Brystonin 4b3 stereo-päätteen. Kun kaiutinpareja oli kaksi, piti molemmilla olla oma pääte, eli Brystonitkin tulivat siis parina. Asuin tuohon aikaan todella isossa rivitaloasunnossa, joten etu- ja takakaiuttimille oli kyllä tilaa. Levysoitin oli edelleen Technics 1200G, mutta cd-soitin vaihtui McIntoshin MCD 301:een ja viritin niinikään McIntoshin MR78:iin. Tämä kaikki tapahtui juuri ennen koronaa. Rehellisesti sanottuna tuolloin tuli kyllä mietittyä, olinko haukannut hieman liian ison palan yhdellä kertaa.
UUSI ALKU: PMC JA ACCUPHASE
Olitko? Mitä sitten tapahtui?
– Sitten elämä puuttui peliin ja jouduin muuttamaan pienempään asuntoon. Oli pakko tyytyä vähän vaatimattomampiin laitteisiin. Kun mietin, mitä teen kaikille jo hankkimilleni laitteilleni, löysin sattumalta MR Hifin, joka myi myös käytettyjä arvolaitteita. Koko paketti meni Mikolle myyntiin, jonka hän hoiti hienosti, mutta kun jotain täytyi kuitenkin olla, että pääsisi kuuntelemaan musiikkia, hankin MR Hifiltä PMC:n mainiot Twenty 26i -kaiuttimet, joille kaveriksi tuli ensin toistamiseen Arcamin 180 wattinen A49 integroitu vahvistin ja Lyngdorfin C-2 cd-soitin. Levysoittimena toimi edelleen tuo Technicsin 1200G ja virittimenä nyt jo museoikään ehtinyt Pioneerin F-676.
Ja siitä lähtien olet pitäytynyt PMC:n kaiuttimissa?
– Ehdottomasti kyllä. PMC Twenty 26i oli kymppitonnin kaiutin, mutta PMC:n äänifilosofia tuli esiin hyvin jo siinä. Sitten Mikon ehdotuksesta päädyin vaihtamaan Twentyt PMC MBSE MkII -monitoreihin. Lopulta, ei niin kauan sitten, kotiin saapuivat PMC:n lippulaiva-Fenestriat, 80 000 euroa maksavat 3-tiet PMC:n kuuluisalla 75 mm:n tekstiilidomella suljetussa kammiossa, ja joiden toistoalue ulottuu 23 hertsistä 25 kilohertsiin. Eli, kyllä, voi sanoa, että PMC on minun kaiutinmerkkini.
Jos vertaat PMC-kaiuttimiasi Audiovectoreihin, mitä sanoisit?
– Ensimmäinen kosketukseni PMC:n kaiuttimiin syntyi, kun luin Hifimaailma-lehdestä arvion PMC Twenty 25:sista, muistan vielä otsikonkin, ”Rokin räimettä” se oli, ja siinä juttu osui kyllä nappiin. Audiovectoreiden äänimaailma on hieno, mutta kaikissa kaiuttimissa on mielestäni jokin toiston alue, joka nousee muiden edelle, toisin sanoen on jokin musiikin genre, jossa ne soivat parhaiten. Audiovectorit olivat minusta enemmän erinomaisia yleiskaiuttimia, parhaimmillaan akustisessa musiikissa, mutta PMC:n äänimaailma ja toisto-ominaisuudet puolestaan sopivat taas paremmin raskaalle, sähköiselle musiikille, eli juuri sille musiikille, jota itse aktiivisesti kuuntelen. Olen alkanut miettiä, vaikuttaako kaiuttimen herkkyys tähän jotenkin? Ainakin olen huomannut että pidän enemmän yhdistelmistä, missä epäherkempiä kaiuttimia ajetaan tehokkaalla vahvistimella kuin päinvastoin.
Entä erot PMC-kaiuttimien välillä?
– Sanoisin että muitakin eroja on, mutta suurin muutos koskee bassotoistoa. PMC MBSE MkII:n 12 tuuman bassoääninen toi ilman muuta enemmän bassoa kuin mitä PMC Twenty 26i tarjosi, ja muutenkin soi kokonaisvaltaisemmin. Fenestriat sen sijaan ikään kuin vievät kaiken vielä pitemmälle ja avaavat tällaiseen tavalliseen kerrostalohuoneistoonkin parhaimmillaan konserttisalimaisen äänimaailman.
Miten sitten Accuphase tuli kuvaan mukaan?
– Ensi tutustuminen Accuphaseen tapahtui Mr Hifin messuosastolla Helsingin hifi-messuilla, olisiko ollut 2022, joilla kaiuttimia ajoi Accupahsen vahvistin, jonka tyyppiä en enää muista. Rakastuin kuitenkin välittömästi sen olemukseen, vanhan liiton hifisti kun olen, jolle laadun ja toiston ohella tärkeitä ovat myös esteettiset näkökohdat ja ajattomuus. Tästä seurauksena sitten oli, että vähän myöhemmin Arcam sai antaa tilaa, ensin Accuphasen E-4000 integroidulle, joka noin vuotta myöhemmin vaihtui tähän nykyiseen, vähän tehokkaampaan E-5000:een. Ja yhteensopivuuden nimissä räkkiini ilmestyivät sitten vielä Accuphasen cd-soitin DP-770 ja viritin T-1200. Tilatessani Fenestriat mietin hetken riittäisikö E-5000 ajamaan niin kookkaita kaiuttimia, ja pitäisikö se ehkä vaihtaa Musical Fidelityn Nuvista 800.2 integroituun, mutta luettuani arvoita siitä eri lehdistä, päättelin, että se minkä tehossa saisin lisää, saattaisin äänen sävykkyydessä menettää. Ja paremmin kuin hyvin on Accuphasen teho riittänyt.
Entä muu laitteisto?
– Technicsin levarin korvasin jokin aika sitten Pro-Jectin malliston kärkipään soittimella, Signature 10:llä, johon hankin Soundsmith Susurro Mk2 Gold mi-äänirasian. Phono-esivahvistimena on Moonriverin hybridi 505. Kuulokevahvistin on McIntoshin MHA100 ja kuulokkeet Mezen Elitet. Virtakaapelit ja jakoblokki tulevat IsoTekilta, välikaapelit Chordilta ja kaiutinkaapelit Cardasilta. Eikä unohtaa sovi laiteräkkiäkään, Mr Hifiltä hankkimaani, italialaista käsityötä ja designea ajattomasti edustavaa Bassocontinuo Classic Line -laitetelinettä. Siihen Accuphaset istuvat tavalla, joka muodostaa harmonisen kauniin kokonaisuuden.
Ja miten tämä kokonaisuus mielestäsi nyt soi? Mitkä ovat sen vahvat puolet? Parantamisen varaa, jos mitään?
– Lyhyesti sanottuna minulla on nyt tunne, että olen vihdoin löytänyt sen järjestelmäkokonaisuuden, jota olen vuosien varrella lukuisten laitevaihtamisien myötä etsinyt. Vaikeata on enää keksiä parantamisen aiheita.
AKTIIVISTA MUSIIKIN KUUNTELUA
Sinulla on nyt avara kuuntelutila, missä toinen sivuseinä puuttuu, ja missä etuseinän ja takaseinän takana on huone. Mitä mieltä olet akustiikasta?
– Olen elämäni varrella asunut monissa paikoissa, mutta aina joutuessani muuttamaan, ensisijaisena kriteerinä on ollut löytää tila, johon akustiikka huomioiden pystyy luomaan hyvin toimivan stereojärjestelmän. Tämä nykyinen tila on hieman kiilamainen, epäsymmetrinen, ja toinen kaiuttimista on aika lähellä ikkunaseinää, jota olen yrittänyt vähän käsitellä, samoin etu– ja takaseinää muutamalla akustiikkalevyllä. Matkaa kaiuttimien etulevystä takana olevaan seinään on noin metri. MR Hifin pojat kävivät kokoamassa Fenestriat ja fiksasivat paikan. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen.
–Mitä musiikkia kuuntelet?
– Raskas, sähköinen bluesrock ja blues on genre, jota kuunnellessa usein hurmoksellinen transsitila on lähellä. Sydäntä lähellä noin yleisesti on myös kaikenlainen rock-musiikki ja country, mutta olen huomannut, että laadukkaiden laitteiden myötä musiikkimakuni on laajentunut aivan uusiin sfääreihin, kuten esimerkiksi lattareihin. Olenpa viime aikoina unohtunut jopa radiosta kuuntelemaan klassillisen musiikin live-konsertteja. Cd-levyjä on noin 1500 ja lp-levyjä noin 200. Kaikkea musiikkia arvostan siinä määrin, etten koskaan käytä sitä taustamusiikkina. Eli, jos kytken laitteet päälle, aion todella uppoutua siihen, mitä kuuntelen. Helposti siinä saattaa mennä kolmekin tuntia yhteen menoon!
Kuuntelet musiikkia aika pienellä voimakkuudella. Onko tässä takana jotain muutakin kuin huoli naapureista?
– Totta on tietysti, jos ottaisin kaikki irti laitteistani, en asuisi täällä enää kauan. Mutta mielestäni koko nykyinen käsite ”musiikin kuuntelu” on vinksahtanut näiden volyymien osalta. Live-konserteissa ei enää kuule omaa ääntään, ja usein musiikki puuroutuu yleiseksi kakofoniaksi. Ja kotikuuntelussakin pitäisi nupit vääntää kaakkoon. Miksi ihmeessä. Mitä laadukkaammat laitteet, sitä nautittavampaa kaikki musiikki on jo pienilläkin voimakkuuksilla.
Miten yhteistyö MR Hifin asiakkaana on sujunut kaikkina näinä vuosina?
– Yhteistyö toiminut vallan erinomaisesti. Mikko on aina selvästi kertonut, mitä ja milloin toimitetaan, samoin tarkat hintatiedot, ja puheet ovat pitäneet aina paikkansa. Laitteet ovat olleet asennettuina ja kuunteluvalmiina kotona joka kerta luvatun aikataulun mukaisesti, joskus jopa aikaisemmin.
Lopuksi, miltä tämä pitkä matkasi hifin parissa näyttäytyy tässä elämänvaiheessa?
– En osaa eritellä asiaa sen paremmin kuin että näissä laitteissa on minulle aina ollut jotain taianomaista mystiikkaa. Rinnastan ne suorainaisiksi taideteoksiksi, insinööritaidon riemuvoitoiksi, joiden luomiseen on tarvittu intohimoa siinä missä musiikinkin tekemiseen. En osaa katsella elämääni taaksepäin ilman tätä harrastusta, se on aina ollut niin oleellinen osa sitä ja on edelleen. Mutta ikää alkaa jo olla, ja kuten totesin, minusta tuntuu, että olen päässyt määränpäähän järjestelmäni osalta.
Kiitos haastattelusta Marianna.